Ihan ensiksi, ruumiita:
Noita joutukin useemman kerran kärräilemään pakulla ympäriinsä ja noista sai kans aika paljon läppää revittyä : D Melkosen aidon näkösiä jos kauempaa katselee, varsinkin tuolla ullakolla näytti erityisen creepyiltä.
Suomenlinnan kuvauksissa käytettyjä tavaroita. Tarkoituksena oli lavastaa vilkas satama-alue joten kaikenlaisia tonkkia, tynnyreitä ja laatikoita tarvittiin paljon.
Ateljén vähän erikoisempaa lavastusta. Katossa riippuva perhonen on ohuehkosta metallista tehty, ilmeisesti tilaustyönä hankittu. Osa lavasteharjoittelijoista askarteli nuo siipien värit kehikkoon erivärisistä silkkipapereista. Sohva puolestaan on joku vanha antiikkisohva joka verhoiltiin uudelleen psykedeelisellä kankaalla.
Atéljeta varten päällystämäni papukaijasermi. Pohjalla vihreä puusermi johon leikattiin kaijatapetista sopivat palat, liimattiin paikoilleen ja koristeltiin vielä vihreällä samettinauhalla reunat (auts kuumaliimaa)
Tulli ja pakkahuoneen lavastusta, sinne upposi uskomaton määrä säkki- ja huopakangasta. Tarkoituksena siis lavastaa köyhien asuntoja. Patinoimme kankaita soijakastikkeella ja likaiseen lattiaan hinkkaamalla, soija on yllättävän tehokas kankaan värjääjä : D. Tulli ja pakkahuone oli mielestäni yksi mielenkiintoisimmista paikoista, koska sinne ei yleensä pääse käymään ja koko paikassa oli jotenkin haunted fiilis koko ajan kun esim mentiin vanhalla kuormahissillä pimeään yläkerrokseen eikä hississäkään ollut valoja..
Lapinlahden sairaalan pihaan tehty piikkilanka-aita viritelmä. Lavastimme myös osan sisällä olevista huoneista. Myös melko jännä paikka, vanhat rakennukset ovat hienoja.
Yhdessä kohtauksessa kuollut näyttelijä haudataan saviseen kuoppaan, sitä ei kuitenkaan voinut toteuttaa oikealla näyttelijällä koska hän olisi räpyttänyt silmiään refleksinä kun naamalle heitetään soraa. Siispä maalasimme yhden ruumisnuken naaman vihreäksi chromamaalilla, jonka jälkeen sille puettiin näyttelijän käyttämät vaatteet ja asetettiin kuoppaan. Näyttelijä kuvattiin myös erikseen kuopassa makaamassa jotta saatiin hänen kasvoistaan kuvaa. Kuva voidaan myöhemmin muokata niin että vihreän tilalla on näyttelijän naama. Arvatkaa muuten, ketkä sen kuopan kaivoi siihen sitkeään savimaahan : D
Joskus marras-joulukuussa kuvattua studiojaksoa varten me lavasteassarit saimme ihan oikean lavasterakennustehtävän; saimme suunnitella ja toteuttaa itse 3-4 torikojua. Hommaa tekivät pääsääntöisesti minä, Milla ja Nanna.
Patinoimme kojut lopuksi maali-vesiseoksella harmaantuneen näköisiksi. Loppujen lopuksi olivat kivoja rakentaa vaikka puut halkeilivat useammastakin kohtaa ja kojujen tukevuutta piti parissa kohtaa epäillä... Täyttivät kuitenkin tehtävänsä ja kestivät sen aikaa, mitä kuvattiin.
Valmiit kojut in action. Tuossa torin pohjana käytetty kivetys on muuten aito, tai siinä mielessä että se kivet aseteltiin käsin paikoilleen ja välit täytettiin hiekalla (tämän tekivät onneksi alan miehet eikä lavastepuoli). Studiokuvauksissa oli muutama sata avustajaa, isoimpia määriä siihen astisessa tuotannossa, puvustuksella ja meikkaajilla oli kova työ kaikkien saamisessa kuvauskuntoon. Kaikkien kärsivällisyys oli välillä koetuksella ja päivät venyivät, tämä ehkä huonoimpia puolia filmialalla.
"Torilla" kuvattiin myös useita muita kohtauksia, esimerkiksi tässä teatterin sisäänkäynti. Kaikki chromavihreällä käsitellyt kohdat muokataan editointivaiheessa seinän tai muun sopivan taustan näköisiksi. Soihtujen sytyttäminen oli erikoisempi homma: aluksi siihen oli varattu oikeita ulkoroihuja mutta niistä ei tullut tarpeeksi näkyvää liekkiä. Isommat tulet saatiin aikaan laittamalla tulenkestäville lautasille kasa suolaa ja sinolia, johan leimahti! Tosin liekki ei kestänyt kovin kauan aikaa.
Pula-ajan kahvilamenu: tarjolla ei oikeastaan yhtään mitään...
Samaiseen studion toiseen reunaan rakennettu Ekbergin kahvila. Ikkunat olivat oikeat, samoin ovet. Saimme sommitella kaikki pikkuesineet ja leivokset tiskille. Kaikki pullat, kakut ym leivonnaiset olivat aitoa tavaraa, näitä sai syödä kuvausten jälkeen : ).
Sitomiani rintaruusukkeita ja julisteseinä. Yllättävän haastavaa saada joku paikka sen näköiseksi että se on kulunut luonnollisessa käytössä.
Viimeinen kuvauspäiväni teatterissa. Teatterin sisustus oli varsin hieno jo valmiiksi, lavastajien tarvitsi vain lisäillä muutamia tuoleja ja verhoja sopiviin kohtiin. Yllättävän suuri osa työstä koostui "nykyaikaisten" kohtien peittämisestä esimerkiksi ovien yläpuolella olevat vihreät hätävalot ja poistumistie-kyltit, muovilta näyttävät asiat jne.
Sain mukaani tuommoisen lahjapussin ja koska kuvauksissa oli jäänyt yli hirveä määrä kukkia joita ei sitten käytettykään, otin myös niitä mukaani kotiin. Viimeisinä ajatuksina leffa-ala on haastavaa, kiireistä ja stressaavaakin, jos ei ole tottunut hurjaan menoon. Aikataulut ovat tiukkoja, mutta silti usein venyvät reilusti ja päivistä tulee usein pitkiä. Toisaalta joka päivä on eri hommat ja työssä plussaa suuri vaihtelevuus. Vaatii tietynlaista luonnetta olla alalla, mitä itse huomasin niin monet pisimpään mukana olleet ottivat rennommalla asenteella, loppuvaiheessa alkoi itsekin huomaamaan että ei se leffa sen nopeammin valmistu vaikka kuinka stressaa. Mutta, saipahan realistisemman käsityksen siitä, millaista on työskennellä kuvauksissa, teatteriin verrattuna paljon hektisempää. Olen silti tyytyväinen oppimistani taidoista ja kokemuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti