Teatteriin koottiin tekijöitä lehti-ilmoituksen avulla ja viidakkorummulla ja sitten valittiin vapaaehtoisista sopivat. Onnekseni olin ainoa, joka oli kiinnostunut lavastuksesta, joten sain itse hoitaa koko lavastus ja osin myös rekvisiittapuolen. Sinänsä se oli ehkä parasta, koska sain jutella ohjaajan kanssa suoraan ja suunnittelin ja toteutin sitten sen mukaan. Hommassa oli tietysti myös haasteensa, koska tuotanto tehtiin mahdollisimman pienellä budjetilla ja mielellään suosittiin kierrätystavaraa, siksipä useimmat tavaroista ja rakennustarvikkeista olivatkin esim. kirpputorilta ja jätelautoja ja levyjä. Hankalimmat hankkia oli teatteriovi ja oikea iso roskalaatikko.
Nautin siitä, että sain tehdä itsenäisesti ja aikatauluakaan ei varsinaisesti ollut, muuta kuin että kaiken pitää olla valmista ensiesitykseen mennessä, joka oli loppukesästä. Teatterisali sijaitsi Vuosaaren kirjaston tiloissa eli aivan lähellä omaa kotiani ja sain mennä sinne tekemään rauhassa koska tahansa kirjaston aukioloaikojen puitteissa ja vähän sen ylikin sai jäädä. Noin vapaata työskentelyä ei ole vielä ollut missään käymässäni paikassa, mutta todella hyvin se toimi koska sain kaiken valmiiksi ajallaan, jälki oli hyvää, eikä tullut edes kiire. Kuvia ei ole kovin paljon koska en kaikkea hankkimaani krääsää viitsinyt alkaa kuvailemaan. Kokosin tähän lähinnä kiinteät lavasteet.
Hieman sumeahko yleiskuva teatterisalista:
Lava-alaa oli paljon, mutta loppujen lopuksi kiinteitä lavasteita ei ollut paljoakaan, jotta näyttelijät voisivat hyödyntää koko alan liikkumiseen. Lopullinen esiintymisala rajoittui noihin sinisisiin verhoihin, joiden välissä oli valkokangas ja takatila hyödynnettiin rekvisiitan ym.säilytyspaikkana ja varjokuvien tekoa varten. Koska budjetti tosiaan oli pieni, keksittiin heijastaa taustoja ja videoita valkokankaalle ja yksi kohtaus toteutettiin varjokuvina, niin saatiin pienellä tunnelmaa aikaiseksi.
Lähempää kuvaa, valkokangas mukana ja keskeneräinen pizzatiski (vaaleat seinämät).
Ongelma numero yksi tuli eteen, kun alas vedettävä valkokangas oli mahdollista vetää vain n. puolen metrin päähän lattiasta eikä sitä saanut millään kikalla alemmas. Sen taakse ei kuitenkaan saanut näkyä koska näyttelijät kulkivat siellä. Niinpä ensimmäiseksi oli rakennettava joku näköeste. Ratkaisu oli levystä ja tukijaloista koottu simppeli sermi. Näytelmässä oli kohtauksia joissa oli mökki- ja metsäteema, joten ohjaajasta oli sopivaa jättää sermi käsittelemättömän näköiseksi. Lavan taakse rakensin vielä yksinkertaisen pienemmän lavan, joilla näyttelijät seisoivat varjokuvien aikana.
Sermi lavan takaa- ja edestäpäin nähtynä.
Ohjaaja oli kaavaillut mökkikohtaukseen jonkinlaista mökin kuistia, joka oli tarkoitus tehdä (näkyy ensimmäisissa kuvissa) teatterista löytyneestä pyörällisestä kärrystä. Ajattelin päällystää sen laudoilla kuistin näköiseksi, mutta homman teki kuitenkin hankalaksi se, että metalliin ei saanut tehdä reikiä tms. Kokeilin ensin nippusidevirityksiä, mutta silloin kärrystä tuli aika hankala liikuttaa. Loppujen lopuksi kärryidea hylättiin ja tein vain portaat. Kuvissa ei näy, mutta portaiden taakse asensin isot koukut jotta näyttelijöiden oli helppo kantaa ne lavalle (näytelmään sisältyi vain muutama lavastevaihto).
Rekvisiitasta hankalin oli tämä puhelin. Johtoa piti pidentää ja liitosten piti olla hyvin kestäviä mutta näkymättömiä (näytelmässä on kohtaus jossa johto venyy kun pizzeriapojan äiti pyörittää sitä kävellessään poikansa ympäri). Ensiksi yhdistin johdonpätkät vahvalla roudarinteipillä ja pyörittelin päälle valkoista eristysteippiä, se kesti juuri ja juuri sen mitä pitikin.
Viimeiseksi hienoin ja suuritöisin tekemistäni lavasteista, eli pizzatiski. Sen piti näyttää "oikeaan pizzeriaan" sopivalta mutta olla kuitenkin liikuteltavissa helposti. Ensimmäisissä kuvissa näkyy tiski alkuvaiheissaan ja tässä lopputulos.
Tiski koostuu kolmesta kiinteästä seinästä ja on jätetty takaa avonaiseksi, takapuolella on koko tiskin pituinen hylly rekvisiittaa varten. Alla on pienet pyörät joilla sitä voi liikutella. Aluksi laitoin pelkästään sivusuunnassa liikkuvat pyörät, mutta ne havaittiin rajoittaviksi ja toiselle puolelle asennettiin myöhemmin joka suuntaan pyörivät pyörät. Tiski oli lopulta aika kevyt krääsästä huolimatta, yhden ihmisen liikuteltavissa. Kokoamisen jälkeen pohjamaalasin sen valkoiseksi. "Marjatan Pizzeria" on tehty paperisabluunoiden avulla ja spraymaaleilla, ja pizzalista on ihan vain kartonkia. Päällä olevat limu-ja säilyketölkit on liimattu kanteen kiinni pikaliimalla, tämä siksi etteivät ne tiskin liikkuessa putoaisi. Jouluvalot olivat ohjaajan keksintöä, näytelmän Marjatta on hieman omalaatuinen persoona.. Niitäkin tuli loppujen lopuksi kahdet ja onnistuin löytämään vielä paristokäyttöiset, niin ei tarvinnut vedellä mitään johtoja.
Itse esityksessä kaikki meni nappiin, vaikka pelkäsinkin vähän sen puhelimen johdon takia. Lavasteet toimivat hyvin eikä mitään hajonnut tai kaatunut tms. Tässä näytelmän flyeri:
Ja vielä muutamia linkkejä:
http://vuokki.webs.com/apps/blog/entries/show/4667343-siirtomaatavaraa
http://www.ananaskuvat.galleria.fi/kuvat/Siirtomaatavaraa/
