Naamiot

Viime keväänä meillä oli myös naamiokurssi, joka on yksi valinnaisista kursseista. Kurssilla oli tarkoitus saada aikaan yksi perus paperinaamio ja toinen, fantasia-aiheinen naamio.
Mieleiset aiheet löytyivät melkein heti: Olen aina pitänyt luista ja kalloista ja erityisesti meksikolaisten kuolleidenpäiväjuhlan designista,
http://www.mexicansugarskull.com/pics/04more/PaperMacheSkullLgB.jpg joten halusin tehdä samantyylisen naamion. Toiseksi naamariksi halusin tehdä peuranvasan (olen tehnyt jo ylipaljon leijona-aiheisia juttuja)

Naamioiden teko aloitettiin tekemällä kipsimuotti jokaisen naamasta. Ulospäin touhu ei näytä pahalta, mutta kun makaat pöydällä naama täynnä kipsiä etkä juuri voi liikkua, tulee siinä aika klaustrofobinen olo. Muotti siis otettiin niin, että malli makaa pöydällä kasvot ylöspäin, kaulan ja hiusten suojana kelmua ja vaahtomuovinen "kauluri". Sitten nenän päälle laitetaan pieni kipsikeko, johon malli puuskauttaa itselleen sieraimenreiät auki. Sitten kipsiä lisätään kerros kerrokselta varoen peittämästä hengitysreikiä, ja kovetuttua otetaan pois.
Tässä hommassa ei juuri muuten olisi ollut mitään ongelmaa, mutta koska en halunnut ottaa juuri hankkimaani huulikorua pois vaan ajattelin, että kyllä se irtoaa kun vain laittaa tarpeeksi vaseliinia, juutuin ikävästi kipsin poisottovaiheessa kiinni. Tältä olisi luultavasti välttynyt peittämällä lävistys esim. teipillä, ihan näin vinkkinä seuraaville kokeilijoille.. Kannattaa myös varautua siihen, että noin puolet ripsistä irtoaa kipsin mukana ja muutkin naamakarvat, jos ei ole voidellut niitä riittävällä määrällä vaseliinia.

Kun kipsimuotti on otettu, se päällystetään puhelinluettelosta revityillä paperiliuskoilla ja vesi-liimaseoksella, kunnes paperikerros on noin 3-4 mm paksu. Tämän jälkeen paperimuotti kopsutellaan varovaisesti irti, viimeistellään pinta ja maalaataan. Itse lisäsin vielä lakkakerroksen.





Peuranaamiota varten jouduin valamaan vielä itse muottiin kipsiä, saadakseni alustan jonka päälle rakentaa. Kipsin sai irti kuopastaan niin, että ennen valua muottiin asetettiin vahvasta kankaasta leikattuja suikaleita ja ruokaöljyä. Käytännössä toisen muotin irtiottaminen ei tietenkään ollut ihan näin yksinkertaista, sitä saa hetken repiä ja koputella kumivasaralla.















Kipsimallin päälle rakensin savesta peurannaaman, jonka päälle varsinaisen naamion muoto samalla lailla liimalla ja paperisuikaleilla. Korvia tein hieman kauemmin, koska halusin niistä kaksipuoleiset. Tämäkin onnistuu saven avulla. Viimeistelin naamion huolellisella hionnalla ja maalauksella ja lisäsin korviin hieman valkoista untuvaa. Sienellä töpötellen saa uskomattoman paljon turkkia muistuttavaa pintaa ja sienellä on myös helppo häivyttää eri värejä toisiinsa. Lisäsin nenään ja silmiin lakkapinnan jotta ne kiiltelisivät samoin kuin aidolla peuralla.

Länkkäritunnelmia

Viime keväänä, kun suurin osa muista kakkosista oli työharjoittelussa eikä mitään muitakaan
suuria projekteja juuri ollut, oli hyvin aikaa omille jutuille. Sain silloin aikaiseksi maisemafondini (kahdesta pakollisesta fondista, joista toinen kaupunkiaiheinen). Fondin maalaaminen on (kuulemma) vaikeaa, ja käytinkin suunnitteluun hyvin aikaa. Tutkin mittasuhteet tarkkaan ja kokeilin aluksi maalausta pienemmässä (n.40 cm) koossa, ennenkuin siirryin isolle kankaalle.
Editoin alkuperäisestä valokuvasta pois muutaman auton ja rajasin kuva-alaa pienemmäksi, koska ne eivät mielestäni sopineet maisemaan. Alla alkuperäinen kuva (klikkaa isommaksi):

Fondi kuuluu perinteisesti maalata seisaaltaan niin (jatkovarsin pidennetyillä siveltimillä/sienillä jne.), että kehys kankaineen lepää maassa. Tämän takia perspektiivi saattaa vääristyä, ellei sitten maalaa fondia nosturista. Kuva on aika ajoin nostettava pystyyn ja tarkkailtava työn laatua. Oman fondini muoto helpotti työtä siinä mielessä, että koska kangas on noin leveä muttei kovin korkea (4m x 1m), ei tarvinnut mennä keskelle kangasta hyppimään/pyörimään fondin ympärillä ylettyäkseen maalaamaan joka kohdan. Kokeilin silti
maalaamista niin, että katsoin fondia ylösalaisin (helpottaa muotojen näkemistä juuri sellaisina, kuin ne ovat). Aloitin taivaasta ja siirryin sitten kerros kerrokselta etualan yksityiskohtiin. Fondia tehdessä on tärkeää muistaa, että maalaamasi pikkukiemurat saattavat näyttää karmeilta lähietäsyydeltä, mutta kauempaa tarkasteltaessa niitä ei edes välttämättä erota.
Keskeneräisistä vaiheista ei taaskaan ole kuvia, kameran olemassaolo on yllättävän helppoa unohtaa kun uppoutuu maalaamiseen..

Fondista tuli aikalailla samannäköinen, kuin valokuvasta. Sain tästä paljon kehuja, ja olen itsekkin tyytyväinen, harmi vaan että fondi päätyi jo erään koulutuskeskuksen seinälle, kun olin ajatellut myydä sen ;_;

Kotiläksyjä

Jälki jää -projektin takia osa porukasta minä mukaanlukien joutui jättämään osan Harrin tunneista väliin. Saatiin sitten läksyksi tuntien korvaamiseksi askarrella kotona neljä erilaista esinettä/asiaa ja esittää niistä kuvat muutamassa eri kuvakulmassa. Itse tein jenkkipostilaatikon, kissan raapimapuun, jenkkikaapin ja kotijakkaran, tadaa:

Kotitehtävä

Harri antoi läksyksi upata blogiin valinnainen sketch up-tutoriaali ja selittää, miksi valitsi juuri sen.



Sketchupissa layerien käyttö on erilaista kuin muissa piirto-ohjelmissa mikä voi olla hämäävää ellei tiedä asiasta. Pinnat/objektit jne. on ensin ryhmiteltävä sopiviksi kokonaisuuksiksi (group) joita voi tämän jälkeen käsitellä erikseen. Layereita voi myös yhdistää ja luoda näin isompia kokonaisuuksia (lopussa hyvä esimerkki mitä hyötyä layerien käytöstä on).

pienoismalli

Ensimmäisen fondini jälkeen (kuvia myöhemmin) halusin aloittaa pienoismallin rakentamisen koska monet muutkin osastolla suunnittelivat fondia ja voisin hyvin tehdä toisen syksymmällä. Mietin hetken monenlaisia ideoita mutta päädyin peleihin, monista peleistä on jäänyt päähäni maisemia jotka sopisivat hyvin pienoismallin aiheeksi. Koska opettajamme on vähän nipo näissä jutuissa ja pienoismallin pitäisi edes jotenkin vastata jotain totuudellista paikkaa, valitsin Assassin's Creedin koska sillä on periaatteessa myös pohjaa historiassa (pelin tekijät panostivat myös itse tähän puoleen ja valitsivat esimerkiksi hahmojen vaatteet huolellisen historiantutkimuksen jälkeen). Valitsin aiheekseni pienen palan Acren satamaa.

Sitten, ahh, eikun pelaamaan ja ottamaan samalla hyviä screenshotteja mallikuviksi. Tässä on parasta se että jos tarvitsen lisää kuvia voin aina pelata vähän lisää : D Lisäksi löysin netistä pelintekijöiden itsensä käyttämiä mallinnuskuvia joista oli paljon apua.

























Huolellisen suunnittelun jälkeen aloitin leikkaamalla paksuhkosta kuitulevystä sopivan kokoisen ja muotoisen palan, johon piirsin kaikki osiot ylhäältäpäin nähtyinä. Sen jälkeen leikkelin vähän lisää levynpaloja talojen sisään tueksi ja muurasin ne alhaalta paikalleen kipsillä. Kun tämä oli kuivunut, lisää kipsiä seinille ja viimeisenä kattopala joka myös päällystettiin kipsillä. Kipsiä kului koko hommaan varmaan useita kiloja, koko pienoismallin pohjarakenne oli käytännössä sisältä tuettua kipsiä.

Sitten veistin kaikki seinä- ja maapinnat muuratun kiven näköisiksi taltalla ja vasaralla. Tämä työvaihe oli varmaan kaikista puuduttavin ja pitkäkestoisin, siihen valkoisen pinnan katseluun kyllästyi nopsaan. Veistelyn jälkeen pohjamaalasin kipsiosat harmaalla ja myöhemmin lisäilin punaisen, vihreän ja sinisen sävyjä saadakseni elävämmän pinnan. Sen jälkeen keskityin talojen viimeistelyyn, ikkunoiden, ulokkeiden ja muiden askartelemiseen. Yksityiskohtia varten olin koonnut kaikenlaista pikku sässynää: puutikkuja, narua, rautalankaa, paperia jne.

Vesiosuuden säästin viimeiseksi; siihen kuului laituri, veneet ja itse vesi. Veneet veistelin uretaanilevystä, laiturin paksusta pahvista ja pienistä puupölkyistä jotka olin käynyt puupuolella tekemässä. Veden kanssa vähän epäröin kun en tiennyt mistä litkusta saisin parhaan näköistä vettä, kokeilin ensin lasikuitua mutta siitä ei tullut mieleiseni näköistä. Käytin sitten tavallista läpinäkyväksi kuivuvaa lakkaa jonka levitin tummansiniseksi maalatun pohjalevyn päälle.

Lopuksi tein kaikki pienet rasittavat laatikot ja tynnyrit ja palmun. Laatikot ja tynnyrit ovat puuta ja uretaania. Palmun askartelin voimapaperilla päällystetystä rautalangasta, lehdet ovat maalattua ja leikeltyä paperia.
Mietin myös muutamien pikku-ukkojen tekemistä mutta parin kokeilun jälkeen turhauduin siihen ettei ole mahdollista saada tarpeeksi yksityiskohtaista pajalla olevista materiaaleista. Ehkäpä laitan sinne myöhemmin tuunatun pikkusotilaan tms.

Valmistusvaiheista en ottanut juurikaan kuvia, kaippa olin niin mielissäni koko aiheesta että unohtui. En myöskään aluksi tajunnut kuinka isosti työtä olin niskoilleni ottanut, pienemmän alueen valinta olisi ollut helpompaa tai suuremmassa mittakaavassa tekeminen. Pienoismallista tuli loppujen lopuksi jotakuinkin 60 cm pitkä ja hiukkasen kapeampi. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, näyttää monesta kohtaa lähes samalta kuin pelissä. Olipa kuitekin kerrankin sellainen aihe jonka parissa viihtyi, harvassa koulussa saa tehdä lempipeleistään pienoismalleja <3

Sakustars

Osallistuin tämän vuoden sakustarseihin Anun ja Nannan kera. En tiennyt kisosta paljon mitään etukäteen ja menin lähinnä "katsotaan ja trollataan" asenteella : D Ilmeisestikin hyvä suhtautumistapa koska voitin pronssia lajissani eli siis taidetta kahdessa tunnissa. Teemana oli niinkin abstrakti aihe kuin"luomisen ilo", mietin siinä hetken mitä tekisin ja päädyin sitten dinoihin kun niitä ainakin osaan tehdä. Materiaalina oli jättiköntti savea (tuoretta, kiitos järjestäjille), muotoilutikku ja pieni luonnonkivi jonka tuli näkyä teoksessa. Kisoista en muuten osaa sen enempää kertoa, hauskaa oli ja paljon nähtävää, lähtisin varmaan uudestaankin ja olisin osallistunut useampaan lajiin.

Helsinki-filmi part_2

Tässä siis loput työharjoittelukuvista, melkosta imageheviä luvassa.
Ihan ensiksi, ruumiita:

Noita joutukin useemman kerran kärräilemään pakulla ympäriinsä ja noista sai kans aika paljon läppää revittyä : D Melkosen aidon näkösiä jos kauempaa katselee, varsinkin tuolla ullakolla näytti erityisen creepyiltä.



Suomenlinnan kuvauksissa käytettyjä tavaroita. Tarkoituksena oli lavastaa vilkas satama-alue joten kaikenlaisia tonkkia, tynnyreitä ja laatikoita tarvittiin paljon.

Ateljén vähän erikoisempaa lavastusta. Katossa riippuva perhonen on ohuehkosta metallista tehty, ilmeisesti tilaustyönä hankittu. Osa lavasteharjoittelijoista askarteli nuo siipien värit kehikkoon erivärisistä silkkipapereista. Sohva puolestaan on joku vanha antiikkisohva joka verhoiltiin uudelleen psykedeelisellä kankaalla.


Atéljeta varten päällystämäni papukaijasermi. Pohjalla vihreä puusermi johon leikattiin kaijatapetista sopivat palat, liimattiin paikoilleen ja koristeltiin vielä vihreällä samettinauhalla reunat (auts kuumaliimaa)




Tulli ja pakkahuoneen lavastusta, sinne upposi uskomaton määrä säkki- ja huopakangasta. Tarkoituksena siis lavastaa köyhien asuntoja. Patinoimme kankaita soijakastikkeella ja likaiseen lattiaan hinkkaamalla, soija on yllättävän tehokas kankaan värjääjä : D. Tulli ja pakkahuone oli mielestäni yksi mielenkiintoisimmista paikoista, koska sinne ei yleensä pääse käymään ja koko paikassa oli jotenkin haunted fiilis koko ajan kun esim mentiin vanhalla kuormahissillä pimeään yläkerrokseen eikä hississäkään ollut valoja..



Lapinlahden sairaalan pihaan tehty piikkilanka-aita viritelmä. Lavastimme myös osan sisällä olevista huoneista. Myös melko jännä paikka, vanhat rakennukset ovat hienoja.




Yhdessä kohtauksessa kuollut näyttelijä haudataan saviseen kuoppaan, sitä ei kuitenkaan voinut toteuttaa oikealla näyttelijällä koska hän olisi räpyttänyt silmiään refleksinä kun naamalle heitetään soraa. Siispä maalasimme yhden ruumisnuken naaman vihreäksi chromamaalilla, jonka jälkeen sille puettiin näyttelijän käyttämät vaatteet ja asetettiin kuoppaan. Näyttelijä kuvattiin myös erikseen kuopassa makaamassa jotta saatiin hänen kasvoistaan kuvaa. Kuva voidaan myöhemmin muokata niin että vihreän tilalla on näyttelijän naama. Arvatkaa muuten, ketkä sen kuopan kaivoi siihen sitkeään savimaahan : D

Joskus marras-joulukuussa kuvattua studiojaksoa varten me lavasteassarit saimme ihan oikean lavasterakennustehtävän; saimme suunnitella ja toteuttaa itse 3-4 torikojua. Hommaa tekivät pääsääntöisesti minä, Milla ja Nanna.





Patinoimme kojut lopuksi maali-vesiseoksella harmaantuneen näköisiksi. Loppujen lopuksi olivat kivoja rakentaa vaikka puut halkeilivat useammastakin kohtaa ja kojujen tukevuutta piti parissa kohtaa epäillä... Täyttivät kuitenkin tehtävänsä ja kestivät sen aikaa, mitä kuvattiin.






Valmiit kojut in action. Tuossa torin pohjana käytetty kivetys on muuten aito, tai siinä mielessä että se kivet aseteltiin käsin paikoilleen ja välit täytettiin hiekalla (tämän tekivät onneksi alan miehet eikä lavastepuoli). Studiokuvauksissa oli muutama sata avustajaa, isoimpia määriä siihen astisessa tuotannossa, puvustuksella ja meikkaajilla oli kova työ kaikkien saamisessa kuvauskuntoon. Kaikkien kärsivällisyys oli välillä koetuksella ja päivät venyivät, tämä ehkä huonoimpia puolia filmialalla.




"Torilla" kuvattiin myös useita muita kohtauksia, esimerkiksi tässä teatterin sisäänkäynti. Kaikki chromavihreällä käsitellyt kohdat muokataan editointivaiheessa seinän tai muun sopivan taustan näköisiksi. Soihtujen sytyttäminen oli erikoisempi homma: aluksi siihen oli varattu oikeita ulkoroihuja mutta niistä ei tullut tarpeeksi näkyvää liekkiä. Isommat tulet saatiin aikaan laittamalla tulenkestäville lautasille kasa suolaa ja sinolia, johan leimahti! Tosin liekki ei kestänyt kovin kauan aikaa.







Pula-ajan kahvilamenu: tarjolla ei oikeastaan yhtään mitään...



Samaiseen studion toiseen reunaan rakennettu Ekbergin kahvila. Ikkunat olivat oikeat, samoin ovet. Saimme sommitella kaikki pikkuesineet ja leivokset tiskille. Kaikki pullat, kakut ym leivonnaiset olivat aitoa tavaraa, näitä sai syödä kuvausten jälkeen : ).





Sitomiani rintaruusukkeita ja julisteseinä. Yllättävän haastavaa saada joku paikka sen näköiseksi että se on kulunut luonnollisessa käytössä.



Viimeinen kuvauspäiväni teatterissa. Teatterin sisustus oli varsin hieno jo valmiiksi, lavastajien tarvitsi vain lisäillä muutamia tuoleja ja verhoja sopiviin kohtiin. Yllättävän suuri osa työstä koostui "nykyaikaisten" kohtien peittämisestä esimerkiksi ovien yläpuolella olevat vihreät hätävalot ja poistumistie-kyltit, muovilta näyttävät asiat jne.



Sain mukaani tuommoisen lahjapussin ja koska kuvauksissa oli jäänyt yli hirveä määrä kukkia joita ei sitten käytettykään, otin myös niitä mukaani kotiin. Viimeisinä ajatuksina leffa-ala on haastavaa, kiireistä ja stressaavaakin, jos ei ole tottunut hurjaan menoon. Aikataulut ovat tiukkoja, mutta silti usein venyvät reilusti ja päivistä tulee usein pitkiä. Toisaalta joka päivä on eri hommat ja työssä plussaa suuri vaihtelevuus. Vaatii tietynlaista luonnetta olla alalla, mitä itse huomasin niin monet pisimpään mukana olleet ottivat rennommalla asenteella, loppuvaiheessa alkoi itsekin huomaamaan että ei se leffa sen nopeammin valmistu vaikka kuinka stressaa. Mutta, saipahan realistisemman käsityksen siitä, millaista on työskennellä kuvauksissa, teatteriin verrattuna paljon hektisempää. Olen silti tyytyväinen oppimistani taidoista ja kokemuksesta.