Naamiot

Viime keväänä meillä oli myös naamiokurssi, joka on yksi valinnaisista kursseista. Kurssilla oli tarkoitus saada aikaan yksi perus paperinaamio ja toinen, fantasia-aiheinen naamio.
Mieleiset aiheet löytyivät melkein heti: Olen aina pitänyt luista ja kalloista ja erityisesti meksikolaisten kuolleidenpäiväjuhlan designista,
http://www.mexicansugarskull.com/pics/04more/PaperMacheSkullLgB.jpg joten halusin tehdä samantyylisen naamion. Toiseksi naamariksi halusin tehdä peuranvasan (olen tehnyt jo ylipaljon leijona-aiheisia juttuja)

Naamioiden teko aloitettiin tekemällä kipsimuotti jokaisen naamasta. Ulospäin touhu ei näytä pahalta, mutta kun makaat pöydällä naama täynnä kipsiä etkä juuri voi liikkua, tulee siinä aika klaustrofobinen olo. Muotti siis otettiin niin, että malli makaa pöydällä kasvot ylöspäin, kaulan ja hiusten suojana kelmua ja vaahtomuovinen "kauluri". Sitten nenän päälle laitetaan pieni kipsikeko, johon malli puuskauttaa itselleen sieraimenreiät auki. Sitten kipsiä lisätään kerros kerrokselta varoen peittämästä hengitysreikiä, ja kovetuttua otetaan pois.
Tässä hommassa ei juuri muuten olisi ollut mitään ongelmaa, mutta koska en halunnut ottaa juuri hankkimaani huulikorua pois vaan ajattelin, että kyllä se irtoaa kun vain laittaa tarpeeksi vaseliinia, juutuin ikävästi kipsin poisottovaiheessa kiinni. Tältä olisi luultavasti välttynyt peittämällä lävistys esim. teipillä, ihan näin vinkkinä seuraaville kokeilijoille.. Kannattaa myös varautua siihen, että noin puolet ripsistä irtoaa kipsin mukana ja muutkin naamakarvat, jos ei ole voidellut niitä riittävällä määrällä vaseliinia.

Kun kipsimuotti on otettu, se päällystetään puhelinluettelosta revityillä paperiliuskoilla ja vesi-liimaseoksella, kunnes paperikerros on noin 3-4 mm paksu. Tämän jälkeen paperimuotti kopsutellaan varovaisesti irti, viimeistellään pinta ja maalaataan. Itse lisäsin vielä lakkakerroksen.





Peuranaamiota varten jouduin valamaan vielä itse muottiin kipsiä, saadakseni alustan jonka päälle rakentaa. Kipsin sai irti kuopastaan niin, että ennen valua muottiin asetettiin vahvasta kankaasta leikattuja suikaleita ja ruokaöljyä. Käytännössä toisen muotin irtiottaminen ei tietenkään ollut ihan näin yksinkertaista, sitä saa hetken repiä ja koputella kumivasaralla.















Kipsimallin päälle rakensin savesta peurannaaman, jonka päälle varsinaisen naamion muoto samalla lailla liimalla ja paperisuikaleilla. Korvia tein hieman kauemmin, koska halusin niistä kaksipuoleiset. Tämäkin onnistuu saven avulla. Viimeistelin naamion huolellisella hionnalla ja maalauksella ja lisäsin korviin hieman valkoista untuvaa. Sienellä töpötellen saa uskomattoman paljon turkkia muistuttavaa pintaa ja sienellä on myös helppo häivyttää eri värejä toisiinsa. Lisäsin nenään ja silmiin lakkapinnan jotta ne kiiltelisivät samoin kuin aidolla peuralla.

Länkkäritunnelmia

Viime keväänä, kun suurin osa muista kakkosista oli työharjoittelussa eikä mitään muitakaan
suuria projekteja juuri ollut, oli hyvin aikaa omille jutuille. Sain silloin aikaiseksi maisemafondini (kahdesta pakollisesta fondista, joista toinen kaupunkiaiheinen). Fondin maalaaminen on (kuulemma) vaikeaa, ja käytinkin suunnitteluun hyvin aikaa. Tutkin mittasuhteet tarkkaan ja kokeilin aluksi maalausta pienemmässä (n.40 cm) koossa, ennenkuin siirryin isolle kankaalle.
Editoin alkuperäisestä valokuvasta pois muutaman auton ja rajasin kuva-alaa pienemmäksi, koska ne eivät mielestäni sopineet maisemaan. Alla alkuperäinen kuva (klikkaa isommaksi):

Fondi kuuluu perinteisesti maalata seisaaltaan niin (jatkovarsin pidennetyillä siveltimillä/sienillä jne.), että kehys kankaineen lepää maassa. Tämän takia perspektiivi saattaa vääristyä, ellei sitten maalaa fondia nosturista. Kuva on aika ajoin nostettava pystyyn ja tarkkailtava työn laatua. Oman fondini muoto helpotti työtä siinä mielessä, että koska kangas on noin leveä muttei kovin korkea (4m x 1m), ei tarvinnut mennä keskelle kangasta hyppimään/pyörimään fondin ympärillä ylettyäkseen maalaamaan joka kohdan. Kokeilin silti
maalaamista niin, että katsoin fondia ylösalaisin (helpottaa muotojen näkemistä juuri sellaisina, kuin ne ovat). Aloitin taivaasta ja siirryin sitten kerros kerrokselta etualan yksityiskohtiin. Fondia tehdessä on tärkeää muistaa, että maalaamasi pikkukiemurat saattavat näyttää karmeilta lähietäsyydeltä, mutta kauempaa tarkasteltaessa niitä ei edes välttämättä erota.
Keskeneräisistä vaiheista ei taaskaan ole kuvia, kameran olemassaolo on yllättävän helppoa unohtaa kun uppoutuu maalaamiseen..

Fondista tuli aikalailla samannäköinen, kuin valokuvasta. Sain tästä paljon kehuja, ja olen itsekkin tyytyväinen, harmi vaan että fondi päätyi jo erään koulutuskeskuksen seinälle, kun olin ajatellut myydä sen ;_;