Helsinki-filmi part_2

Tässä siis loput työharjoittelukuvista, melkosta imageheviä luvassa.
Ihan ensiksi, ruumiita:

Noita joutukin useemman kerran kärräilemään pakulla ympäriinsä ja noista sai kans aika paljon läppää revittyä : D Melkosen aidon näkösiä jos kauempaa katselee, varsinkin tuolla ullakolla näytti erityisen creepyiltä.



Suomenlinnan kuvauksissa käytettyjä tavaroita. Tarkoituksena oli lavastaa vilkas satama-alue joten kaikenlaisia tonkkia, tynnyreitä ja laatikoita tarvittiin paljon.

Ateljén vähän erikoisempaa lavastusta. Katossa riippuva perhonen on ohuehkosta metallista tehty, ilmeisesti tilaustyönä hankittu. Osa lavasteharjoittelijoista askarteli nuo siipien värit kehikkoon erivärisistä silkkipapereista. Sohva puolestaan on joku vanha antiikkisohva joka verhoiltiin uudelleen psykedeelisellä kankaalla.


Atéljeta varten päällystämäni papukaijasermi. Pohjalla vihreä puusermi johon leikattiin kaijatapetista sopivat palat, liimattiin paikoilleen ja koristeltiin vielä vihreällä samettinauhalla reunat (auts kuumaliimaa)




Tulli ja pakkahuoneen lavastusta, sinne upposi uskomaton määrä säkki- ja huopakangasta. Tarkoituksena siis lavastaa köyhien asuntoja. Patinoimme kankaita soijakastikkeella ja likaiseen lattiaan hinkkaamalla, soija on yllättävän tehokas kankaan värjääjä : D. Tulli ja pakkahuone oli mielestäni yksi mielenkiintoisimmista paikoista, koska sinne ei yleensä pääse käymään ja koko paikassa oli jotenkin haunted fiilis koko ajan kun esim mentiin vanhalla kuormahissillä pimeään yläkerrokseen eikä hississäkään ollut valoja..



Lapinlahden sairaalan pihaan tehty piikkilanka-aita viritelmä. Lavastimme myös osan sisällä olevista huoneista. Myös melko jännä paikka, vanhat rakennukset ovat hienoja.




Yhdessä kohtauksessa kuollut näyttelijä haudataan saviseen kuoppaan, sitä ei kuitenkaan voinut toteuttaa oikealla näyttelijällä koska hän olisi räpyttänyt silmiään refleksinä kun naamalle heitetään soraa. Siispä maalasimme yhden ruumisnuken naaman vihreäksi chromamaalilla, jonka jälkeen sille puettiin näyttelijän käyttämät vaatteet ja asetettiin kuoppaan. Näyttelijä kuvattiin myös erikseen kuopassa makaamassa jotta saatiin hänen kasvoistaan kuvaa. Kuva voidaan myöhemmin muokata niin että vihreän tilalla on näyttelijän naama. Arvatkaa muuten, ketkä sen kuopan kaivoi siihen sitkeään savimaahan : D

Joskus marras-joulukuussa kuvattua studiojaksoa varten me lavasteassarit saimme ihan oikean lavasterakennustehtävän; saimme suunnitella ja toteuttaa itse 3-4 torikojua. Hommaa tekivät pääsääntöisesti minä, Milla ja Nanna.





Patinoimme kojut lopuksi maali-vesiseoksella harmaantuneen näköisiksi. Loppujen lopuksi olivat kivoja rakentaa vaikka puut halkeilivat useammastakin kohtaa ja kojujen tukevuutta piti parissa kohtaa epäillä... Täyttivät kuitenkin tehtävänsä ja kestivät sen aikaa, mitä kuvattiin.






Valmiit kojut in action. Tuossa torin pohjana käytetty kivetys on muuten aito, tai siinä mielessä että se kivet aseteltiin käsin paikoilleen ja välit täytettiin hiekalla (tämän tekivät onneksi alan miehet eikä lavastepuoli). Studiokuvauksissa oli muutama sata avustajaa, isoimpia määriä siihen astisessa tuotannossa, puvustuksella ja meikkaajilla oli kova työ kaikkien saamisessa kuvauskuntoon. Kaikkien kärsivällisyys oli välillä koetuksella ja päivät venyivät, tämä ehkä huonoimpia puolia filmialalla.




"Torilla" kuvattiin myös useita muita kohtauksia, esimerkiksi tässä teatterin sisäänkäynti. Kaikki chromavihreällä käsitellyt kohdat muokataan editointivaiheessa seinän tai muun sopivan taustan näköisiksi. Soihtujen sytyttäminen oli erikoisempi homma: aluksi siihen oli varattu oikeita ulkoroihuja mutta niistä ei tullut tarpeeksi näkyvää liekkiä. Isommat tulet saatiin aikaan laittamalla tulenkestäville lautasille kasa suolaa ja sinolia, johan leimahti! Tosin liekki ei kestänyt kovin kauan aikaa.







Pula-ajan kahvilamenu: tarjolla ei oikeastaan yhtään mitään...



Samaiseen studion toiseen reunaan rakennettu Ekbergin kahvila. Ikkunat olivat oikeat, samoin ovet. Saimme sommitella kaikki pikkuesineet ja leivokset tiskille. Kaikki pullat, kakut ym leivonnaiset olivat aitoa tavaraa, näitä sai syödä kuvausten jälkeen : ).





Sitomiani rintaruusukkeita ja julisteseinä. Yllättävän haastavaa saada joku paikka sen näköiseksi että se on kulunut luonnollisessa käytössä.



Viimeinen kuvauspäiväni teatterissa. Teatterin sisustus oli varsin hieno jo valmiiksi, lavastajien tarvitsi vain lisäillä muutamia tuoleja ja verhoja sopiviin kohtiin. Yllättävän suuri osa työstä koostui "nykyaikaisten" kohtien peittämisestä esimerkiksi ovien yläpuolella olevat vihreät hätävalot ja poistumistie-kyltit, muovilta näyttävät asiat jne.



Sain mukaani tuommoisen lahjapussin ja koska kuvauksissa oli jäänyt yli hirveä määrä kukkia joita ei sitten käytettykään, otin myös niitä mukaani kotiin. Viimeisinä ajatuksina leffa-ala on haastavaa, kiireistä ja stressaavaakin, jos ei ole tottunut hurjaan menoon. Aikataulut ovat tiukkoja, mutta silti usein venyvät reilusti ja päivistä tulee usein pitkiä. Toisaalta joka päivä on eri hommat ja työssä plussaa suuri vaihtelevuus. Vaatii tietynlaista luonnetta olla alalla, mitä itse huomasin niin monet pisimpään mukana olleet ottivat rennommalla asenteella, loppuvaiheessa alkoi itsekin huomaamaan että ei se leffa sen nopeammin valmistu vaikka kuinka stressaa. Mutta, saipahan realistisemman käsityksen siitä, millaista on työskennellä kuvauksissa, teatteriin verrattuna paljon hektisempää. Olen silti tyytyväinen oppimistani taidoista ja kokemuksesta.

Helsinki-filmi part_1

Syksyllä vietin vähän yli kolme kuukautta Helsinki-filmin pestissä, tulipahan työharjoittelu mukavasti täyteen : ) Kuvapaljouden vuoksi jaan tämän kahteen merkintään.

Projekti oli nimeltään Där vi en gång gått eli missä kuljimme kerran (perustuu samannimiseen Kjell Westön romaaniin) ja tarkoituksena oli kuvata sekä elokuva että tv-sarja. Koska kyseessä on epookki, oli erittäin tarkkaa että kuvissa nähtävät esineet, puvustus ym. oli ajalleen sopivan näköisiä. Lavastuksessa käytettiinkin paljon antiikkisia esineitä ja varastolla oli suuret määrät esim. samettia, pitsiä, öljylamppuja ja vanhan ajan posliiniastiastoja yms.

Käytännössä päivät koostuivat erilaisen tavaran roudaamisesta välillä useammankin mutkan kautta. Tyypillisenä päivänä mentiin aamulla lavaste- ja rekvisiittavarastolle, täytettiin pakettiauto seuraavalle kuvauspaikalle menevillä tavaroilla ja lähdettiin sitten paikan päälle niitä asettelemaan. Tai sitten lähdettiin purkamaan jokin edellinen kuvauspaikka, riippui aina vähän missä milloinkin oli kuvattu. Homma oli välillä fyysisesti hyvinkin rankkaa (vanhat kokopuiset huonekalut ovat aika painavia) toisinaan oli rullakoita yms apuvälineitä käytettävissä, toisinaan vain raaka lihasvoima. Huomasi kyllä loppuvaiheessa kun oli haba ja pohkeet _hieman_ kasvaneet : DD

Joinakin päivinä olin paikan päällä kuvauksissa. Siellä homma koostui lähinnä pienten yksityiskohtien viimeistelystä, esimerkiksi ruokailukohtausta kuvatessa kynttilöiden sytyttelystä ja astioiden ja muitten pikkutavaroiden asettelusta. Toisinaan piti kiireesti peittää jokin repsottava kohta tai askarrella jokin hätäratkaisu rikkinäisen/puuttuvan esineen tilalle. Joskus avustajat vaativat vähän enemmän huomiota. Kuvauksissa oli sinänsä vähän stressaavaa, että koko ajan piti olla valppaana ja aikataulu oli useinkin aika tiukka.


Askartelemiani lahjapaketteja Lucien syntymäpäiväjuhlia varten.


Aamiaiskattaus. Useimmiten kuvauksissa käytetyt leivokset ja ruoat olivat aitoja, niitä sai joskus syödäkkin kuvausten jälkeen : )


Silkkipaperilla ja nauhalla somistettu kasvi, alla oli muoviruukku joka ei saanut näkyä.


Kiinalaisten lyhtyjen askartelua. Kuvassa Milla.


Koristeltiin vähän kakkuja.


Kuvauspaikkahäslinkiä. Heti kameran näkymättömiin jäävälle alueelle oli siirretty kaikki sillä hetkellä tarpeeton rekvisiitta, ja kamoja siirreltiin pois tieltä sitten aina sen mukaan mihin kameran paikka määrättiin. Muutenkin koko elokuvan illuusion huomasi vähän eri tavalla; vaikka kamerassa näkyisi vain kaksi ihmistä, kaikkialla kuvasta näkymättömissä häärii hirveä määrä avustajia, valomiehiä, maskeeraajia, puvustajia ja muuta henkilökuntaa.



Varaston hyllyjä.


Varastolla oli tälläiset hienot rottinkilastenvaunut ja aito karhuntalja.


Kuvauksissa käytettyjä ruokatarvikkeita. Samat keksit, leivät ja muut vähänkin säilyvämmät tuotteet käytettiin uudelleen useamman kerran. Näyttelijät ja avustajat useimmiten vain näyttelivät syövänsä, se syödyn näköinen keksi kuvassa on tod.näk. jonkun lavasteassarin murustama : D


Keskeneräinen makuuhuoneen lavastus.


Lavastajien työnurkkaus. Kaikenlaista roipetta oli aina yllättävän paljon mukana (verhotarvikkeita, työkaluja, kangaspusseja jne.)


Porvareiden piknikkiä varten ompelemiani viirejä.


Voileipäpaketteja samaan tilaisuuteen.


Viirit in action.




Samalla paikalla kuvattavaa jalkapallo-ottelua varten lavasterakennustiimi oli tehnyt tuon vanhan näköisen jalkapallomaalin. Näissä näkyy hyvin kuinka paljon porukkaa kuvauspaikalla oikeasti pyöri.


Piknikpöytiä.


Avustajat paikoillaan pöydissä ja penkeillä.

Loput kuvat part 2 jahka saan sen aikaiseksi : )

Rästitehtäviä

Olin Harrin tunneilta eli atk:sta työharjoittelun takia pois suurimman osan niin sain sitten tehdä muutaman väkerryksen Sketchupilla ja Inkscapella (toisessa voi toteuttaa kolmiulotteisia muotoja, toinen vektorigrafiikkaohjelma).

Sketchupilla tein vängän ylösalaisin seisovan talon ja uima-allas/liukumäkisysteemin (Ilmassa oleva vesiliukumäki oli haastava tehdä):










Inkscape oli aluksi vaikea tajuta kun en ole _ikinä_ käyttänyt vektoriohjelmaa vaikka olenkin paljon piirtänyt koneella. Pöydällä lojuneesta askista sain inspiksen tähän, hetki meni selvitellessä ja kokeillessa kaikkia toimintoja : D

Siirtomaatavaraa

Eipä ole tätä blogia kerinny pahemmin päivittämään, koska syksy oli kiireinen ja palasin vasta työharjoittelusta (siitä lisää myöhemmin.) Olin kuitenkin myös kesällä mukana tekemässä kesäteatteria, esitys oli nimeltään Siirtomaatavaraa ja kertoi suomalaisten ja maahanmuuttajien kohtaamisista, komediapainotteisesti. Koko homma erosi aikalailla tavallisesta teatterista, jossa on kiinteä henkilökunta ja rekvisiittaa yms. valmiina varastossa.
Teatteriin koottiin tekijöitä lehti-ilmoituksen avulla ja viidakkorummulla ja sitten valittiin vapaaehtoisista sopivat. Onnekseni olin ainoa, joka oli kiinnostunut lavastuksesta, joten sain itse hoitaa koko lavastus ja osin myös rekvisiittapuolen. Sinänsä se oli ehkä parasta, koska sain jutella ohjaajan kanssa suoraan ja suunnittelin ja toteutin sitten sen mukaan. Hommassa oli tietysti myös haasteensa, koska tuotanto tehtiin mahdollisimman pienellä budjetilla ja mielellään suosittiin kierrätystavaraa, siksipä useimmat tavaroista ja rakennustarvikkeista olivatkin esim. kirpputorilta ja jätelautoja ja levyjä. Hankalimmat hankkia oli teatteriovi ja oikea iso roskalaatikko.

Nautin siitä, että sain tehdä itsenäisesti ja aikatauluakaan ei varsinaisesti ollut, muuta kuin että kaiken pitää olla valmista ensiesitykseen mennessä, joka oli loppukesästä. Teatterisali sijaitsi Vuosaaren kirjaston tiloissa eli aivan lähellä omaa kotiani ja sain mennä sinne tekemään rauhassa koska tahansa kirjaston aukioloaikojen puitteissa ja vähän sen ylikin sai jäädä. Noin vapaata työskentelyä ei ole vielä ollut missään käymässäni paikassa, mutta todella hyvin se toimi koska sain kaiken valmiiksi ajallaan, jälki oli hyvää, eikä tullut edes kiire. Kuvia ei ole kovin paljon koska en kaikkea hankkimaani krääsää viitsinyt alkaa kuvailemaan. Kokosin tähän lähinnä kiinteät lavasteet.

Hieman sumeahko yleiskuva teatterisalista:


Lava-alaa oli paljon, mutta loppujen lopuksi kiinteitä lavasteita ei ollut paljoakaan, jotta näyttelijät voisivat hyödyntää koko alan liikkumiseen. Lopullinen esiintymisala rajoittui noihin sinisisiin verhoihin, joiden välissä oli valkokangas ja takatila hyödynnettiin rekvisiitan ym.säilytyspaikkana ja varjokuvien tekoa varten. Koska budjetti tosiaan oli pieni, keksittiin heijastaa taustoja ja videoita valkokankaalle ja yksi kohtaus toteutettiin varjokuvina, niin saatiin pienellä tunnelmaa aikaiseksi.

Lähempää kuvaa, valkokangas mukana ja keskeneräinen pizzatiski (vaaleat seinämät).





Ongelma numero yksi tuli eteen, kun alas vedettävä valkokangas oli mahdollista vetää vain n. puolen metrin päähän lattiasta eikä sitä saanut millään kikalla alemmas. Sen taakse ei kuitenkaan saanut näkyä koska näyttelijät kulkivat siellä. Niinpä ensimmäiseksi oli rakennettava joku näköeste. Ratkaisu oli levystä ja tukijaloista koottu simppeli sermi. Näytelmässä oli kohtauksia joissa oli mökki- ja metsäteema, joten ohjaajasta oli sopivaa jättää sermi käsittelemättömän näköiseksi. Lavan taakse rakensin vielä yksinkertaisen pienemmän lavan, joilla näyttelijät seisoivat varjokuvien aikana.




Sermi lavan takaa- ja edestäpäin nähtynä.




Ohjaaja oli kaavaillut mökkikohtaukseen jonkinlaista mökin kuistia, joka oli tarkoitus tehdä (näkyy ensimmäisissa kuvissa) teatterista löytyneestä pyörällisestä kärrystä. Ajattelin päällystää sen laudoilla kuistin näköiseksi, mutta homman teki kuitenkin hankalaksi se, että metalliin ei saanut tehdä reikiä tms. Kokeilin ensin nippusidevirityksiä, mutta silloin kärrystä tuli aika hankala liikuttaa. Loppujen lopuksi kärryidea hylättiin ja tein vain portaat. Kuvissa ei näy, mutta portaiden taakse asensin isot koukut jotta näyttelijöiden oli helppo kantaa ne lavalle (näytelmään sisältyi vain muutama lavastevaihto).







Rekvisiitasta hankalin oli tämä puhelin. Johtoa piti pidentää ja liitosten piti olla hyvin kestäviä mutta näkymättömiä (näytelmässä on kohtaus jossa johto venyy kun pizzeriapojan äiti pyörittää sitä kävellessään poikansa ympäri). Ensiksi yhdistin johdonpätkät vahvalla roudarinteipillä ja pyörittelin päälle valkoista eristysteippiä, se kesti juuri ja juuri sen mitä pitikin.


Viimeiseksi hienoin ja suuritöisin tekemistäni lavasteista, eli pizzatiski. Sen piti näyttää "oikeaan pizzeriaan" sopivalta mutta olla kuitenkin liikuteltavissa helposti. Ensimmäisissä kuvissa näkyy tiski alkuvaiheissaan ja tässä lopputulos.





Tiski koostuu kolmesta kiinteästä seinästä ja on jätetty takaa avonaiseksi, takapuolella on koko tiskin pituinen hylly rekvisiittaa varten. Alla on pienet pyörät joilla sitä voi liikutella. Aluksi laitoin pelkästään sivusuunnassa liikkuvat pyörät, mutta ne havaittiin rajoittaviksi ja toiselle puolelle asennettiin myöhemmin joka suuntaan pyörivät pyörät. Tiski oli lopulta aika kevyt krääsästä huolimatta, yhden ihmisen liikuteltavissa. Kokoamisen jälkeen pohjamaalasin sen valkoiseksi. "Marjatan Pizzeria" on tehty paperisabluunoiden avulla ja spraymaaleilla, ja pizzalista on ihan vain kartonkia. Päällä olevat limu-ja säilyketölkit on liimattu kanteen kiinni pikaliimalla, tämä siksi etteivät ne tiskin liikkuessa putoaisi. Jouluvalot olivat ohjaajan keksintöä, näytelmän Marjatta on hieman omalaatuinen persoona.. Niitäkin tuli loppujen lopuksi kahdet ja onnistuin löytämään vielä paristokäyttöiset, niin ei tarvinnut vedellä mitään johtoja.

Itse esityksessä kaikki meni nappiin, vaikka pelkäsinkin vähän sen puhelimen johdon takia. Lavasteet toimivat hyvin eikä mitään hajonnut tai kaatunut tms. Tässä näytelmän flyeri:


Ja vielä muutamia linkkejä:
http://vuokki.webs.com/apps/blog/entries/show/4667343-siirtomaatavaraa
http://www.ananaskuvat.galleria.fi/kuvat/Siirtomaatavaraa/